sunnuntai 1. toukokuuta 2016
Stereopony - Tsukiakari No Michishirube
Nämä päivät vailla vastauksia ja tämä ohitse kulkeva aika, minne ne vievät minut?
Sitä en tiedä...
Pimeyden sijaan, yön yksinäisyys vei minut eksyksiin.
Olkaa joku kiltti, ja tajutkaa.
Haluan päästä pois täältä!
Ikkunasta näen auringonnousun.
Huoneestani kuuluu ääni, herätyskellon ääni, joka herätti minut.
Masennuksissani ryntään ulos kotoani.
Laukustani löytyy vain se mitä yleensäkin, niiden kanssa menen sinne minne aina ennenkin.
Sanat jotka joku sanoi häiritsevät ja häkellyttävät minua.
En halua väitellä mistään, joten pysyn vain hiljaa.
Minua on omat unelmani ja ihanteeni, mutta tunteet käyvät peiliin ennen minua.
Todellisuus on aina seurannut minua takaani.
Hei, joku kertokaa minulle, ovatko kaikki muutkin tällaisia?
Jos voin olla iloinen tänään, niin se on tarpeeksi minulle!
Olen varma, ett minulla oli lapsuuteni aikoina unelma jota jahdata.
Mutta sekin on vain kaukainen muisto...
Nämä päivät vailla vastauksia ja tämä ohitse kulkeva aika, minne ne vievät minut?
sitä en tiedä...
Kuunvalo opasta minut läpi pilvien, ja valaisee läpi karujenkin päivien tietä joka minun on kuljettava. Tapahtuukon mitä vain, tapahtuukon mitä vain,
haluan uskoa.
Koska muistoni noilta ajoilta ovat herättäneet minut,
En unohda niitä, kaiverran ne sydämeeni.
Vastaus piilee meissä, olen varma, että se on niin, joten siksi emme anna periksi.
Emme lakkaa elämästä vahvoina, vaikeinakaan aikoina jolloin emme pääse eteenpäin.
Tuuli puhaltaa ikuisesti meille, jotka olemme kulkeneet läpi surujen ja murheiden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti